Määränpäänä oli nyt Normandian maihinnousun kuuluisa rannikko Utah Beach, amerikkalainen sektori. Matkaa oli yli 100 kilometriä suuntaansa, joten poljimme ensin 26 kilometriä Caenin rautatieasemalle. Siellä ostimme liput paikalliseen junaan.
Junalippujen osto sujui ihan hyvin, vaikka taas kerran sai huomata, että monikaan ei puhu englantia. Oma ranskantaito on useista kielikursseista huolimatta surkea, mutta jotenkin ymmärrys aina löytyy. Saimme siis meno-paluuliput, joista meno maksoi jostain syystä 10 euroa ja paluu 14 euroa/henkilö. Pyörät eivät maksaneet mitään ja junassa oli lähes joka vaunussa pyöräpaikkoja.
Koska junan lähtöön oli vain puolituntia aikaa, ajattelimme ostaa jotain pientä purtavaa matkaevääksi. Aseman lähellä oleva sushipaikka vaikutti mukavalta, joten tilasin mukaan otettavaksi kaksi annosta. Sain kolme kassillista tavaraa; alkukeitot, salaatit, sushit ja riisikulhot. Niillä pärjäsikin oikein hyvin.
Matkustimme junalla noin 75 kilometriä Carantanin kaupunkiin, josta pyöräilimme 16 kilometriä Utah Baechille. Nyt jouduimme ajamaan koko matkan autotien varressa. Alue oli tupaten täynnä etenkin amerikkalaisia. Totisella suomalaiselle meno oli vähän liian karnevaalin tapaista: Ihmiset olivat hankkineet täydellisen sota-ajan armeijan vaatetuksen laukkuineen ja muine tarpeineen, myös naiset ja lapset. Sitten ajellaan sota-ajan jeepeillä, moottoripyörillä, kuorma-autoilla, jopa panssaroitu miehistökuljetusvaunua tuli vastaan. Ja näitä ajoneuvoja oli todella paljon!
Utah Beach on tärkeä muistelupaikka amerikkalaisille. Alueella on paljon muistomerkkeinä ja hieno museo, josta saa monipuolista tietoa maihinnoususta.
Tälle rannalle nousi hyökkäyksessä 23 000 amerikkalaista sotilasta, joista vain parisataa menehtyi taistelussa. Koska painopiste taistelussa ei ollut tällä sektorilla, myös lähikylät säästyivät paremmin kuin esim. Caenin alueella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti