Säätiedotuksen perusteella valitsimme maanantain, jolloin tiedossa oli pientä tihkua, mutta ei ukkosta. Aamulla satoi kuitenkin ihan kunnolla, joten päätimme vähän odotella. Weather.com-sivuilta löytyy hyvä reaaliaikainen kartta, jossa näkyy myös ennuste siitä, mihin päin pilvet kulkevat. Vastaava kuin Helsinki Testbed, josta on helppo seurata sadepilvien liikkeitä. Sade lakkasi juuri niin kuin ennuste lupasi. Päivä oli jo puolessa, joten lähdimme rivakasti polkemaan lähimmälle rautatieasemalle Caeniin. Asemalla huomasimme, että juna oli juuri lähdössä, joten hyppäsimme vain sisälle. Junassa kukaan ei tullut myymään lippuja ja hyppäsimme ulos seuraavalla asemalle Bayeuxissa. Paikallisjunissa pyörille on kunnon telineet, yleensä noin 10 pyörälle useissa vaunuissa.
Asemalta matka jatkui pyörillä kohti Omaha Beachiä. Alkumatkan poljimme pyörätietä hienon Bayeuxin hautausmaan ohi, johon päätimme perehtyä paluumatkalla. Pyörätietä oli reilut viisi kilometriä, minkä jälkeen alkoi hyvin ohjattu pyöräreitti läpi kauniin maaseudun. Kapea, hyväkuntoinen asfalttitie, jossa ei juuri näkynyt autoja. Pyöräilijöitä sitäkin enemmän. Loput noin kuusi kilometriä jouduimme polkemaan ajotien varrella, mutta se ei ollut ongelma. Autoja kulki melko harvakseen eikä rekkoja ollut ollenkaan.
Omaha Beach ja siellä oleva amerikkalaisten hautausmaa oli vaikuttava paikka; 70 hehtaarin alueella on 9 380 marmorista tehtyä ristiä tai juutalaisten tähteä. Kaikki viivasuorissa riveissä. Ympärillä upea, kauniisti hoidettu puisto. Vieressä meri ja Omaha Beach, josta amerikkalaiset joukot nousivat Normandian maihinnousussa. Väkeä oli nytkin paikalla paljon ja useiden hautojen juurella oli kukkia.
Paluumatkalla poikkesimme Bayeuxin hautausmaalla, jonne oli haudattu 4 600 liittoutuneiden sotilasta. Kaunis hautausmaa sekin.
Täällä ymmärtää paremmin toisen maailmansodan merkityksen Euroopassa ja sen, kuinka jakautunut Eurooppa silloin oli. Kaatuneiden määrää korostuu, kun haudat on keskitetty, eikä sotilaita lähetetty haudattavaksi omalle kotiseudulleen niin kuin Suomessa.
Kun lähtömme venyi puolille päivään, lounasaika ehti mennä polkiessa. Mikään ruokapaikka ei ollut auki ja jouduimme selviämään takaisin Bayeuxiin kahdella energiapatukalla. Tämä kannattaa muistaa Ranskassa: syö ruoka-aikaan, tai jäät ilman ruokaa. Onneksi Bayeuxista löytyi pieni kahvila, jossa saimme juustoleivät ja juomat. Varttitunnin junamatkan jälkeen oli vielä poljettava Caenista kotikylään.
Kuten totesin edellä, Caenin asemalla alkumatkasta hyppäsimme junaan ostamatta lippuja eikä kukaan tullut niitä myymään. Paluumatkalla Bayeuxin asemalla oli lipunmyynti auki ja ostimme matkaliput. Vaikea ymmärtää, miksi liput maksoivat 14 euroa kappale varttitunnin matkasta, kun aikaisemmin samalla junalla tehty, yli puolta pitempi matka Caenista Caranteniin maksoi 10 euroa. Vaikea kysyä, kun ei osaa ranskaa. Mutta onneksi meillä oli nyt liput. Sen verran ymmärsimme ranskaa junan seinällä olevasta ilmoituksesta, että liputta matkustava joutuu pulittamaan vähintään 88 euroa, enimmillään 375 euroa. Onneksi emme jääneet kiinni menomatkalla!
Päivämatkaa tuli vähän yli 100 kilometriä, vaikka kuljimme junalla osan matkaa. Perillä olimme vastailla suussa. Nälkä olit ässä vaiheessa jo kova, samoin jano, kun juomat loppuivat taas kesken matkan. Jääkaapista löytyi vähän purtavaa ja pullo valkkaria!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti